Katsaus vuoteen 2015

2015. Siihen vuoteen on mahtunut niin paljon, iloa, surua, onnistumisia ja hetkiä, jolloin olen ollut lähellä luovuttaa. Tämä vuosi on ollut hyvä, mutta toivon ensi vuoden olevan vielä parempi. 

Alkuvuodesta en oikeastaan muista mitään merkittävää tapahtumaa. Koulu meni hyvin ja meillä oli ensimmäinen työssäoppiminen. Työssäoppiminen oli oikeasti aika kamala kokemus. Toivottavasti 2. vuoden valitsemani työssäoppimispaikka olisi enemmän mieleen. Työssäoppimisista kun saa niin paljon tietoa ja apua tulevaan työelämään ja mikäpä olisikaan tärkeämpää, kuin viihtyä valitsemassaan työpaikassa.

Maaliskuussa minulle ja Juusolle tuli puoli vuotta seurustelua täyteen. Aika menee niin hirveän nopeaa. Kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa laskettelemassa. Voin sanoa, että se laji ei ehkä ole ihan minulle luotu.

Huhtikuussa sain maailman ihanimman hevosen ylläpitoon, Heklan nimittäin. Pidin Heklaa kuin omanani aina syksyyn asti, ennen kuin poni lähti takaisin omistajalleen. En ole koskaan törmännyt yhtä ihanaan islanninhevoseen.

Toukokuu oli raskas kuukausi. Rakas pappani nukkui pois ja hän oli ensimmäinen lähisukulaiseni joka kuoli. En ollut ennen kokenut sitä surua. Suru iski vasten kasvoja niin yllättäen, että toipumisessa meni todella kauan. Koin hautajaiset, joissa en ollut koskaan ennen ollut. En osannut kuvitella, kuinka raskasta hautajaisissa oikeasti onkaan. En tahtoisi enään koskaan kokea sitä surua minkä papan hautajaisissa koin. 

Toukokuun loppu kun koitti alkoi kesäloma ja kesäkuu. Olin niin kiitollinen, että koulu loppui ja ensimmäinen vuosi koulusta oli takana. Loma oli niin tarpeessa. 

Kesän alettua nautin kesästä vaikkakin ilmat olivat kauheat. Kesällä vietin paljon aikaa Juuson kanssa, käytiin Juuson ja hänen porukoiden kanssa Haaparannassa. Olin isosena rippileirillä, sain uusia kavereita. Vietin myös paljon aikaa rakkaan harrastukseni, hevosten parissa. Söin jäätelöä liiaksi asti, valvoin monet yöt. Rullaluisteltiin Niinan ja Lauran kanssa 33 km heidän kesämökilleen. Se oli niin ainutlaatuinen kokemus. Vietin 17-vuotis syntymäpäiviäni, pidin hauskaa. Kesä oli huonoa säätä lukuunottamatta ihana. 

Elokuussa koulu jälleen alkoi. Oli ihana nähdä luokkalaisia pitkästä aikaan. Koulu lähti rullaamaan hyvin. 

Syyskuussa vietettiin Juuson kanssa ensimmäistä vuosipäiväämme. Olin ja olen niin onnellinen, että Juuso on elämässäni.

Marraskuu oli myös osittain erittäin rankka kuukausi. Koin jälleen sen, mitä jokainen lapsi pelkää. Se, että isälle tai äidille sattuu jotain kamalaa. Olin lähellä menettää isäni, mutta onneksi oli enkeleitä matkassa. Todella rankka kuu, mutta pikkuhiljaa pystyin alkaa odottamaan joulua.

Kuukausien vieriessä aina joulukuun loppuun saakka, on aika hengähtää ja kääntää sivua. Vuosi 2015 on kohta historiaa ja on aika opetella kirjoittamaan tärkeisiin päivämääriin 2016. Se, jos mikä on aina hankalaa. :D 

Ensi vuoden tavoitteeni ovat seuraavat;

Pidä asenne positiivisena.

Älä huolehdi turhia asioita.

Tsemppaa kevätlukukausi koulussa.

Nauti elämästä.

Älä tuhlaa aikaa turhaan riitelyyn.
Rakasta lähimmäisiäsi ja pidä heistä huolta.