Luukku 4 - Lapsuuden muistelot

Neljännen luukun takaa paljastuu mun lapsuuden muisteluja ja fiiliksiä joulusta, kun olin lapsi. Tätä postausta oli ihana kirjoittaa, kun sai muistella lapsuutta ja menneitä ihania aikoja <3

Lapsena joulu oli elämän parasta aikaa. Rakastin joulua ja rakastan vieläkin. Oli niin jännittävää odottaa jouluaattoa ja iltaa, kun tiesi, että pukki tulee tuomaan lahjoja. Päivän katselin nenä tiukasti telvision ruudussa kiinni lastenohjelmia ja Joulupukin kuuma linjaa. Perhoset vatsassa liihottivat iltaa kohden koko ajan vain villimmin ja aina noin kuuden aikaan joulupukki sitten vihdoin saapui meille. Ihmettelin aina vain, että missä ihmeessä iskä on aina jouluaaton iltana. Eikö sitä kiinnostanut tulla vastaanottamaan lahjoja? Vai kenties pelkäsikö isi pukkia? Äiti aina sanoi, että 'isi lähti kauppaan ostamaan pukille glögiä, jotta pukki jaksaa kiertää loputkin talot läpi.' Ihan oikeasti uskoin tuon vielä sinne saakka kun uskoin itse joulupukkiinkin. Joulupukkiin uskominen loppui siihen, kun löysin kaapista joulupukin punaisen nutun ja valkoparran :D

Lapsena sain joka joulu niin paljon lahjoja, että koko loppu ilta meni lahjoja avatessa. Voi sitä pienen tytön riemua kun paketista paljastui uusi nukke tai barbi. Niitä onkin vuosien saatossa kertynyt muutama kymmenen kappaletta kaappeihin.

Lapsena oli niin huoletonta jouluisin, kun ei itse tarvinnut osallistua mihinkään valmisteluihin. Ei tarvinnut siivota, ei paketoida lahjoja. Ei edes pipareita leipoa ellen välttämättä joka kerta olisi tahtonut mennä syömään taikinaa äitin leipoessa. Voi kun ei tarvitsisi vieläkään huolehtia mistään.

Joulu on vieläkin minulle yhtä jännittävää aikaa. Odotan, että jaetaan lahjat ihan täpinöissäni. Odotan koko joulua jo paria kuukautta ennen täydellä innolla! Joulu on maailman parasta aikaa, kuten kymmenen vuotta sitten. <3