One year..

It's been a long day without you, my friend

And I'll tell you all about it when I see you again

We've come a long way from where we began

Oh, I'll tell you all about it when I see you again

When I see you again <3

Vuosi siitä, kun menetin parhaan ystävän, kuuntelijan ja lohduttajan. Vuosi siitä, kun koko elämäni mittainen tuska alkoi. Tasan 365 päivää, siitä kun yhden pienen kissan sydän pysähtyi ja kissa nukahti ikiuneen. Niin kauan on jo siitä, kun itkin itseni uneen. Aivan liian kauan olen jo kaivannut, liian kauan olen toivonut palaavani ajassa takaisin. Vuoden olen kärsinyt, muistellut ja kaivannut. Itkenyt salaa muilta, pyyhkinyt kyyneleet paidan hihaan. Enään et ole kuivaamassa kyyneleitäni, kehräämässä lohdutukseksi, katsomalla silmiini ja piristämällä jokaista hetkeäni. Et ole täällä enää nukuttamassa minua uneen, vartioimassa jokaista liikettäni, pitämässä minulle seuraa kun olen yksin. 

Nyt olet siellä, missä sinun on hyvä. Siellä, missä ei murheet ja kivut paina. Siellä, missä olet vapaa ja mukana tuulen. Siellä saat kulkea rajalla ajattomuuden. Olet kimallus tähden, olet pilven lento. Olet kasteisen aamun pisara hento. Et ole poissa, vaan luokseni saavut, mukana jokaisen nousevan aamun. 

Itkemättä en tätä postausta saanut tehtyä, sillä yllä oleva värssy, tuo mieleeni Viivin lisäksi myös rakkaan pappani, jonka hautajaisissa isäni lausui tuon saman värssyn. Niin ikävä on kaikkia edesmenneitä.. Koskaan ei ikävästä ja surusta yli pääse, mutta kaipuu helpottaa ajan myötä. Olen itseäni lohduttanut ajatuksella, että Viivillä ei ole enää kipuja eikä tuskaa. Viivi saa metsästää hiiriä pilvien päällä. Vuosi on pitkä aika olla erossa rakkaasta.. <3